lauantai 12. heinäkuuta 2014

KOIRANI OMINAISUUSARIOINNISSA

Osallistumiseni arviointiin SataHämeen ao:ssa Vatulassa


Mietin jo viime vuonna osallistumista saksanpaimenkoirien ominaisuusarviointiin. Ajatus

konkretisoitui itselleni vasta niin myöhään, että etsiessäni sopivaa arviointitilaisuutta huomasin,

että kaikki vuoden 2013 tilaisuudet oli jo pidetty. Tutustuessani ominaisuusarvioinnin sisältöön

huomasin, että arviointi on kaikenkattava ja koirasta saa varmasti tarvitsemansa tiedon jalostusta

ajatellen. Lisäksi, jos arviointia hyödyntää saman koiran kohdalla pentuarvioinnista lähtien, saa

kattavaa tietoa saman yksilön kehityksestä ja ominaisuuksista.

Facebook-uutisvirtaan ilmestyi ilmoitus Saku Ry:n järjestämästä ominaisuusarvioinnista ja

päätin sitä istumalta ilmoittaa koirani tilaisuuteen. Lauantaina 5.7.2014 lähdin ajamaan kohti

Vatulaa mukanani 5-vuotias saksanpaimenkoiranarttu Ratsumestarin Paula, "Paukku". Itselläni

ei varsinaisesti ollut mitään erityisiä odotuksia Paukusta. Olin avoimin mielin valmis arviointiin.

Olimme ajoissa paikalla kentällä ja pikku hiljaa paikalle saapuivat myös muut osallistujat.

Tilaisuutta valmisteltiin ja sovittiin suoritusjärjestys. Kaikki koirat suorittivat ensin luonnearvion, eli

ns. suojeluharjoituksen ja sen jälkeen rakennearvioinnin, terveyskyselyn ja DNA-näytteen Hannes

Lohen tutkimusryhmän käyttöön antamisen vuorollaan.

Toin Paukun vuorollaan luonnearviointiin. Itse olen pitänyt Paukkua vähän "rasittavana", eli se

on mm. aina niin innokas osallistumaan joka paikkaan, rauhoittuminen sisällä kestää aikansa.

Tuo koira näkee ja huomaa kaikki asiat. Ja kun se on aika hektinen, niin itse ohjaajana pitäisi

olla aina niin rauhallinen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Paukku veti kentälle kuin

pieni juna ja havaitsi maalimiehen ennen henkilöryhmää. Henkilöryhmässä se otti innokkaasti

kontaktia henkilöryhmän jäseniin, antoi vieraan henkilön käsitellä itseään ja otti myös minuun

ohjaajana kontaktia (sikäli kun ehti muilta touhuilta). Suojeluharjoituksessa se reagoi varhaisessa

vaiheessa maalimiehen antamaan uhkaan, mutta vaihtoi hyvin saaliille. Otekäyttäytyminen oli

hyvä. Prässi ja kanavointi sujuivat hyvin, murinaa kuului irrotuksessa. Otimme harjoituksessa

myös irroituksen ja uudelleen vartioinnin irrotuksen jälkeen. Se oli Paukulle vaikeampaa, se tarvitsi

ärsykkeen uudelleen vartioinnin aloittamiseen. Mutta näitä harjoituksia emme ole tosin kovin

paljoa tehneetkään. Suojeluharjoituksen jälkeisen henkilöryhmän Paukku suoritti ylikorostuneen

ystävällisesti ja saimme tälle rasittavalle käytökselle terminkin eli yliaktiivisuuden.

Terveyskyselyssä oli paljon kysymyksiä ja olin tyytyväinen, kun huomasin päässeeni koiran kanssa

vähällä. Hiivaongelmahan meillä on nyt ollut, mutta sekin asia on nyt kunnossa. Muutoin on terve

koira.

Rakennearvioinnissa ja ampumisessa Paukun rasittava käytös (yliaktiivisuus) korostui. Vieraalla

kentällä se huomasi kaikki asiat taas, haukkui välillä ja ei malttanut pysyä paikoillaan. Siinä

naureskeltiinkin, että mistä tämä "hulluus" periytyy :) . Rakennearviointi oli tarkkaa, koirasta

arvioitiin kaikki asiat kynsistä hännänpäähän. Itse pidän tätä arviointia laadullisesti parempana kuin

näyttelyarvostelua ja olen sitä mieltä, että tämä arviointi riittää meille näyttelykäynnin korvaajaksi.

Dna-näytekin saatiin otettua, vaikka lopputulos näytti siltä, että joku oli teurastettu. Paukku ei

malttanut etujalkaansa pitää riittävän kauaa paikoillaan ja toinen näyte otettiin sitten toisesta

etujalasta.

Olin tyytyväinen koiran saamaan arviointiin ja pidin sitä hyvin totuudenmukaisena verrattuna koiran

normaalielämään. Hienoa, että näitä tilaisuuksia järjestetään. Osallistun myös seuraavan koiran

kanssa ominaisuusarviointiin. Toivoisin vaan, että poliittiset tekijät mahdollistaisivat, että näitä

arviointituloksia arvostettaisiin myös rodun Suomen pääliitossa. Kiitos vielä SPL Sata-Hämeen

järjestelyporukalle!

Tiina Lehtinen